Nyt alkaa taas, ties kuinka monennen kerran, laihduttaminen ja terveitten elämäntapojen etsiminen. Olen ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen viisi vuotta. Painon nousu sai alkunsa kun olin vaikeassa leikkauksessa ja sairaalassa noin kuusi ja puoli viikkoa. Tuon ajan sain ravintoa nenä-mahaletkun kautta ja paino putosi noin kuusi kiloa. Painoin silloin 62 kg, eli olin erittäin laiha. Olen 172 cm pitkä.

Sairaalassa ollessa oli epäselvää pystynkö vielä joskus syömään ja juomaan normaalisti suun kautta. Kun pääsin sairaalasta aloin syödä, syödä ja syödä ja kilot alkoivat kertyä. Ilmiselvä BED, eikö? Vrt. Marguerite Duras'n keskitysleiriltä selvinnyt aviomies romaanissa Tuska. 

Paino on noussut tuosta 40 kg. Painan 102 kg - järkyttävää - ja painoindeksini on 34,48, ihan nippa nappa ettei olisi vaikea ylipaino. Vyötärön ympärys on komeat 110 senttiä, jee. Olen siis omena. Vuosien mittaan olen yrittänyt pudottaa painoa useita kertoja, olen pitänyt myös nettipäiväkirjaa. Alkuun olen saanutkin painoa pudotetuksi, mutta sitten viimeistään viikon 10 kohdalla olen ajatellut että mitä ihmettä itseäni tällä kiusaan. Ei kerta kaikkiaan ole mennyt jakeluun, että joku pitkäjänteisyys asiassa pitäisi olla. Eikä kerta kaikkiaan enää voi syödä samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten - ne annoskoot.

Oma kiemuransa tulee rajoitetusta ajankäytöstä. Elämme lapsen kanssa kahdestaan eikä hän vielä suostu olemaan yksinään kotona, että pääsisin metsään lenkkeilemään. Lisäksi minulla on nivelreuma ja nivelet aina silloin tällöin tulehtuneet mikä estää liikkumasta niin paljon kuin haluaisi.

Hankin askelmittarin alkukesästä ja se tsemppasi mukavasti kävelemään. Totesin, että saan ihan normaalielämästä helposti kokoon noin 6 000 - 7 000 askelta päivässä. Pikkuisen kun siihen kävelee lisää niin koossa on päivittäin vaaditut vähintään 10 000 askelta. Jotta askelilla olisi merkitystä painon alentamisen kannalta, niitä pitäisi kerätä 13 000-15 000 päivässä. Puolet tulisi jo tavallisesta arkiliikunnasta. Mittari motivoi ottamaan työpäivän mittaan paljon askelia.

Palasimme eilen ihanalta joka kesäiseltä neljän viikon mökkilomalta kaupunkiin. Kerrostaloasunnossa on helteistä, kuumaa. Lapsi on kuumissaan hänkin ja vihoittelee sen takia. Olen suorastaan masentunut, joten menköön tämä projektin aloittaminen samalla vitutuksella. Päästä otti niin lujaa, että oli pakko kaivaa Medipam (Diapamin halvempi rinnakkaislääke) jostain kätköistä. Onneksi löytyi sellainen ennen kuin sekoan ihan kokonaan. Helpotti. Sekoamisesta kirjoittelen varmasti lisää joskus toiste.

Työt alkavat tiistaina, teen toimistotyötä, joka on sinänsä ookoo ja suorastaan viihdyn töissä. Mutta ajatelkaa nyt, koko vuosi lusittavana että pääsee seuraavan kerran neljän viikon lomalle. Huoh.